Musiikki

Goottilainen liikesuuntaus sai alkunsa ennen kaikkea musiikista. Goottimusiikki ei ole vain yksi ja ainoa musiikkityyli. Se on koottu kasaan pienistä eri musiikkityyleistä muodostamaan yhden suuremman perheen. Jokainen ”goottimusiikin alalaji” sisältää hitusen tragedian, tuhon ja mystiikan tunnetta…

 

Vuodet, joina goottiliike sai alkunsa (1979-1983), olivat musiikillisesti erittäin mielenkiintoista ja moninaista aikaa. Punk kulttuurista irrottautuneiden ryhmien (the Oi! ja Anarcho) lisäksi oli Ska ja Mod musiikkityylit olivat saanet uuden nousu kauden, oli uusi brittiläinen heavymetalli aalto, vasta aloitteleva Industrial-musiikki ns. Futurist-liike, Psycobilly ja post-punk bändien hämmennystä aiheuttava rivistö, mutta varhaiset goottibändit selvisivät ulos tästä oudosta sekamelskasta. Tietenkään ensimmäiset näistä bändeistä eivät kutsuneet itseään goottilaisiksi, vaikka jotkut niistä viittasivat goottilaisuuteen musiikillisesti tyylillään jo vuonna 1979. Tuohon aikaan soittaneita bändejä, jotka eivät tietoisesti yrittäneet olla goottilaisia, kutsutaan ensimmäiseksi sukupolveksi, toisen sukupolven goottibändit taas tietoisesti pyrkivät goottibändiksi.

 

Goottilaisuus syntyi 1970- luvun Englannissa punkaallon jälkimainingeilla eräänlaisena punkin synkempänä muunnoksena. Fraasi on alunperin Joy Divisionin managerin Anthony H. Wilsonin sepittämä. Hän kuvasi bändiä sanoin ”Gothic compared with the pop mainstream” (“Goottilaista verrattuna popvaltavirtaan”). Vannoutuneena punkkarina tunnettu Siouxie Sioux lainasi sanan Wilsonilta ja alkoi kutsua yhtyeensä uutta synkempää tyyliä goottilaiseksi. Musiikkilehdistö mm. Suonds ja NME (New Musical Express) ottivat termin pian käyttöönsä ja alkoi luokitella useita bändejä goottilaisiksi. Tähän kategoriaan päätymiseen riitti usein pelkkä bändin jäsenten ulkonäkö, mikä tarkoitti lähinnä mustaa vaatetusta. Alkuaikoina goottilaiseksi määritellyt bändit eivät siis tietoisesti pyrkineet olemaan goottibändejä; lehdistö vain sattui määrittelemään ne sellaisiksi.

 

Kaikille, jotka pitävät the Sisters of Mercya, Fields of the Nephilimia ja the Missionia goottimusiikin esikuvina, on aikaisempi skene melkoisen vierasta aikaa. Ensimmäiset goottibändit olivat suurimmilta osin paljon punkempia ja eläväisempiä, kuin nykyiset ja tämä vaihe viittasi ns. ”Positive-punkkiin”. Ensimmäisen sukupolven hallitsevia bändejä olivat UK Decay, the Banshees ja Bauhaus. Goottimusiikki on muuttunut lähtökohdastaan, eri goottibändit ovat muovanneet goottiskeneä kehittämällä omaa tyyliänsä. Niinpä nykyisin on enää vain muutama goottibändi, jotka jatkavat ”alkuperäisen” goottimusiikin tekoa.   Musiikin kehitys on myös rikastuttanut meitä eri tyylein, kuten dark wavella , EMB:llä, dark electrolla  ja muutamalla muulla, joiden ei pitänyt sekoittaa soundiaan goottilaiseen, kuten metallimusiikilla. Mutta niin vain kävi. Ja tämän kappaleen tarina tulee kertomaan juuri kyseisestä musiikkityylistä.

 

Metallisoundi on muuttunut vuosien aikana, kun uusien bändien mukana tuli uusia ideoita ja monien muiden ohella doom metalli sai muotonsa. Vuodet kuluivat muokaten ja yhdistäen monia erityylejä doom metalliin ja lopulta niistä muodostui goottimetalli.

Monet eivät erota doom- ja goottimetallia toisistaan, vaikka on ero tarkemmin kuunneltuna päivänselvä. Goottimetalli kuulostaa paljon pehmeämmältä, ja vähän nopeammalta kuin doom. Goottimetalli omaa paljon kosketin soundeja, lyriikoiden teemat käsittelevät goottilaisia aiheita ja soundi on paljon rikkaampaa kuin doom metallin, mutta molemmat jakavat samanlaisen ilmapiirin, jossa keskeisenä aiheena ovat melankolia ja depressiivisyys.

 

Goottilaiseksi on aikojen kuluessa määritelty  ja määritellään yhä hyvin erilaista musiikkia. Niinpä onkin mahdotonta määritellä goottimusiikin tarkkoja tyylipiirteitä. Suuri merkitys musiikin goottilaiseksi määrittelemisessä on sanoituksilla, jotka viittaavat tavalla tai toisella goottilaisuuteen liitettäviin asioihin. Sanat voivat kertoa vampyyreitä ja kuolemasta tai vain ylipäänsä sijoittua öisiin pelottaviin maisemiin. Joskus goottimusiikin sanat ovat myös pohdiskelevan melankolisia. Ne voivat olla myös traagisia ja kuvata taiteilijan tuskaa. Yleisesti ottaen sanoitukset kuvaavat pimeyttä ja tuonpuoleista runollisesti ja hienosti romantisoiden. Samoihin yön tunnelmiin pyritään myös musiikillisin keinoin, joihin kuuluvat mm. melankoliset karut syntikka- ja kitarasoundit. Laulussa ja kaikissa soittimissa käytetään paljon kaikua, jotka luovat musiikkiin aavemaisen efektin. Rummut ovat monissa tapauksissa sähköiset.

 

 

Bändejä

Suomessa goottilaisuuden harjoitus on aina ollut melko vähäistä, eikä varsinaisesta goottiskenestä voida puhua kuin Helsingissä ja Tampereella. Tunnetuin suomalainen goottibändi on vuonna 1987 perustettu tamperelainen Two Witches, jonka jäsenet ovat olleet myös merkittäviä goottilaisuuden puolesta puhujia Suomessa. Lisäksi maassamme ovat vaikuttaneet mm. seuraavat kotimaiset bändit: Musta Paraati (1982-1985), Russian Love (1986-?), One Blood (1989-), Dreamtime (1992-), Sad Parade (1991-), Let Me Dream (1992-), Perkele (1995-) ja Yearning (1996-) sekä monet muut, kuten To/Die/For. Suomalaisten levy-yhtiöiden konservatiivisuuden vuoksi monet kotimaiset goottibändit hankkivat levytyssopimuksensa ulkomailta, joten ne eivät välttämättä ole Suomessa niin tunnettuja. Esimerkiksi Two Witches on suosittu Etelä-Amerikassa.

Ulkomaalaisia vaikuttajia ovat esim. Fields of the Nephilim (1984-1991), Rosetta Stone (1987-), Type o Negative (1991-) ja Paradise Lost sekä

 

 

Joy Divisionia (1976-1980) ei ole aina pidetty goottibändinä, siitä huolimatta bändin olemus on aina viitannut täysin goottilaisuuteen ja heidän vaikutus myöhemmin tulleisiin goottibändeihin on ollut huomattava. Mitään heidän unohtumattomaan soittotyyliinsä verrattavaa ei oltu ennen heitä kuultu, mikä keräsikin bändille suuren joukon imitoijia, etenkin  Ian Curtisin kuoleman jälkeen (Bauhauksen ensimmäistä albumia ja Sisters of Mercyn ensimmäistä singleä haukuttiin tylsiksi Joy Division kopioiksi, mikä Bauhauksen tapauksessa oli väärin). Myös heidän goottilainen taiteensa levyjen kansissa teki lähtemättömän vaikutuksen.

Kuitenkaan Joy Division ei ollut koskaan osa goottiskeneä, joka alkoi vasta Ian Curtisin kuoleman jälkeen.

 

Bauhaus (1980-luvun alku) oli ensimmäinen goottibändi, jota ei olisi voitu luokitella mihinkään muuhun kategoriaan. UK Decay ja The Banshees olisi voitu luokitella punkiksi, Joy Division post-punkiksi ja The Cure New Waveen, mutta Bauhaus oli selvästi goottilainen alusta alkaen; musiikki, ulkonäkö, lyriikat, taide ja tyyli heti ensimmäisestä singlestä alkaen. He olivat monin tavoin esikuvina muille goottibändeille.   UK Decay on jo melkein unohdettu goottibändi, mutta se oli tärkeä ja voimakas liikkeelle paneva voima goottilaisuuden alkuaikoina. Abbo(bändin jäsen) vaikutti paljon termin ”gootti” esille nostamisessa.   Siouxsie and the Banshees (1976-) ei sinäänsä ollut osallinen goottiskeneen, mutta sillä oli merkittävä osuus goottien musiikissa ja imagossa. Heidän musiikkiaan on kutsuttu goottilaiseksi aina vuodesta 1979 lähtien, ja heidän musiikistaan on muodostunut kaavain monille goottibändeille, joissa nainen on ollut keulahahmona. Samalla Siouxsien tyyli antoi esikuvan monille naisgooteille. Siouxsie ja Bauhaus muovasivat paljon ensimmäisten goottien ulkonäköä esimerkillään. Ja vielä kerran; Siouxsie on ollut tärkeänä henkilönä sanan ”goottilainen” vakiinnuttamisessa.

The Cure, kuten Bansheeskaan, ei ollut osa skeneä (uransa alussa) ja oli Bansheesia vähemmän mukana vaikuttamassa goottimaailman kehityksessä. Kuitenkin heidän musiikki ja imago sopivat hyvin kuvaan ja heidät adoptoitiin myöhemmässä vaiheessa mukaan goottien moninaiseen perheeseen. Viimeistään kun he julkaisivat Let’s Go To Bedin.

 

The Sisters of Mercy (1981-), huolimatta Sistersin nykyisestä goottiskenen ”valta-asemasta”, he eivät olleet tärkeitä vaikuttajia skenen alkuaikoina. Vuonna 1982 tärkeitä bändejä olivat Bauhaus, UK Decay, the Banshees, the Cure, ja ehkä myös Sex Gang Children: Sistersin täytyi vielä selviytyä Joy Divisionin varjosta (lehdistö huomautteli jatkuvasti bändien samankaltaisuudesta). Tie kuuluisuuteen kuitenkin aukesi, heidän ollessa ensimmäinen toisen sukupolven goottibändi, joka julkaisi singlen, vaikkakin heidän ensimmäinen keikka pidettiin vasta muutamaa kuukautta singlen julkaisun jälkeen.

On outoa, että Sisters of Mercysta tuli goottimusiikin valtias, koska Sisters oli hyvin erilainen kuin aikaisemmat goottibändit; laulu oli paljon matalampaa ja Sistersilla oli rumpukone, kun taas monilla aikaisemmilla bändeillä oli käytössä ns. heimorummutus-komppi ja yhdelläkään heistä ei ollut samanlaista ääntä kuin Eldritchilla.